Astalankennel

Astalan kennel luottaa tietoon perustuvaan jalostukseen ja sen rotua parantavaan voimaan 

 

Kauriinmetsästyksen salliminen beaglellä kuohuttaa tällä hetkellä beagleyhteisöä kiihkeästi ja kiihkeys tuntuu lisääntyvän, kun asian päätöspäivä lähenee. Osa vastustaa ja osa kannattaa. Moni miettii asiaa tunnepohjalla ja omien tarpeiden kautta. Nurinkurista on vain se, että ne, jotka haluavat pitää beaglen puhtaasti jänistä ajavana rotuna, toimivat voimakkaasti omaa ideologiaansa vastaan halullaan kieltää kauriin beageltä. Joko he eivät usko nykyiseen vallalla olevaan jalostuskäsitykseen tai kiihkeydessään eivät ymmärrä toimivansa itseään ja rotua vastaan.

 

Lähtökohta koko asiaan on, että beagle ei ymmärrä itse, mitä laki sanoo beaglen ja kauriin suhteesta. Tämä ymmärrys pitää olla koiran omistajan, mutta ennen kaikkea  beagleja jalostavan kasvattajan tiedossa.

 

Koko beaglejalostus perustuu tietoon ja tiedon ymmärtämiseen, sen oikeaan analysointiin ja lopulta soveltamiseen käytännössä. Jos meiltä puuttuu joltain jalostuksella tavoiteltavan ominaisuuden osa-alueelta tieto, jalostamme enemmän sattuman ja toiveiden varassa.

 

Jenni ja kaimapoika Vesa ovat juuri sellaisia asiaan innostuneesti ja suurella intohimolla suhtautuvia beaglerodun jalostajia, joita tämä rotu tarvitsee. Astalan kennel arvostaa ja nostaa hattua heidän työlleen rodun eteen. Heillä on kasvatustyön perustana erinomainen käyttövalio -beaglenarttu, jolle on valinnan ja hyvän harkinnan kautta haettu sopivinta urosta, jolla saadaan aikaan onnistunut pentue. Pentueen sukutaulu on upea! Siellä on jäniskokeessa käyttövalioituneita begleja useita sukupolvia, samoin ajovoittajakävijöitä ruuhkaksi asti. Arvokkainta jalostustietoa on myös sieltä löytyvät useat kultaisella käyttökoirien periyttäjäpalkinnolla varustetut beaglet. Ainut tieto, mikä heiltä puuttui päätöstä tehdessä johtuu Suomen tämänhetkisestä laista. Koska piensorkat  on beaglelle kielletty ajoeläin, heillä ei voi olla tietoa eri yksilöiden geneettisestä kiinnostuksesta tuohon Suomessa kiellettyyn lajistoon. Näin he, kuten kaikki muutkin suomalaiset kasvattajat, ovat tämän asian suhteen täysin ilman totuuteen perustuvaa tietoa.

Sattuman kautta tässä tapauksessa saatiin pieni ripaus tietoa. Yksi pennuista meni Ruotsiin ja osallistui siellä Pohjoismaiden ensimmäisiin sorkka-ajon mestaruusajokokeeseen. Klövvilts SM- 2018. Onnittelut Jennille ja Vesalle kasvatin mestaruudesta. Suomalainen, erinomaisen beaglejalostuksen tuote, voitti Ruotsin mestaruuden sorkan ajossa.

 

Mitä voimme tästä  oppia ja ymmärtää. Suomalaisessa beaglekannassa on yksilöitä, joiden sorkanajotaipumukset vaihtelevat voimakkaasti. On niitä beagleja, jotka ovat geneettisesti menettäneet kiinnostuksen sorkkaeläimen ajoon ja siitä siirrytään portaattomasti kohti niitä yksilöitä, joilla kiinnostus sorkkaan on jopa voimakkaampi kuin jäniksen ajoon. Mistä voimme tietää tulevien jalostusyksilöiden kiinnostuksen voimakkuuden sorkkaan tai jänikseen? Emme nykyisen lain aikana oikeastaan mistään.

 

Jos jalostukseen harkittu yksilö sattuu asumaan alueella, missä pikkusorkan esiintyminen on harvaa tai ne puuttuvat kokonaan, luulemme, ettei se niitä aja, eikä ne sitä kiinnosta. Se ei koskaan ole kokeessa ajanut sorkkaa, koska ne ovat puuttuneet kaikista sen koemaastosta. Innokkaana metsästyskoirana se on tyytynyt sen toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, jänikseen. Taitavana ajurina ja innokkaana metsästyskoirana siitä on kehittynyt myös käyttövalio. Eriomaisena käyttövaliona se saa astuttavaksi narttuja, joiden kasvattajien tärkein tavoite on huippujänisajureiden kasvattaminen. Kaikki ovat auttamatoman tietämättömiä molempien  päässä liikuvasta kiinnostuksesta sorkkaa kohtaan. Kun sille on tuotu käyttövalionarttu kumppaniksi, puhutaan huippuyhdistelmästä ja sitähän se onkin.

Ongelmia tulee vasta silloin, kun pentu myydään jäniksenmetsästäjälle aluelle, jossa on kauris- ja peuratihentymiä. Tämä beagle ei suostu vaihtamaan sorkkia jänikseen koiran omistajan suurista ponnisteluista huolimatta. Kasvattaja erehtyy syyttämään omistajaa laiskaksi ja huonoksi kouluttajaksi. Eihän kumpikaan vanhemmista aja sorkkaa, lisäksi ne ovat käyttövalion arvoisia jänisajureita. Lisää pontta kasvattajalle antaa se, että pentueen viisi muuta yksilöä eivät myöskään hänen tietonsa mukaan aja sorkkaa.  Totuudelta piiloon jää se, että nuo viisi ovat kaikki alueilla, joissa sorkkaa ei ole muutamia yksilöitä useampia. Koska sorkan ajattaminen on laissa kiellettyä, ne kerrat, kun nämä viisi muuta ovat sorkkaan törmäneet ja niitä kiihkeästi ajaneet, jätettään mielellään kertomatta. Kasvattajan kysyessä omistaja vielä vähättelee upeita kaurisajoja, ettei hän tule samaistetuksi siihen laiskaan ja huonoon kouluttajaan, joka ei saanut koiraansa sorkkavapaaksi. Todellisuudessa myös ne ajavat sorkkaa aina siihen törmätessä, mutta, kun kanta on harva, sitä myös tapahtuu harvoin. Näiden esimerkkitapauksen viiden pennun omistajien tuskaa lisää vielä se, että heidän kavereillaan on samanikäisiä  pentuja eri yhdistelmistä ja nekin ajoivat nuorempana sorkkaa, mutta omistajat saivat sen aika helposti karsittua niiltä pois –olivat siis hyviä kouluttaja. Onko kuitenkin todennäköisempää, ettei heidän beagleinsa vietti ollut geneettisesti niin voimakas sorkan ajoa kohtaan, vaan muutamilla oikeilla toimenpiteillä ne suostuivat niiden ajosta luopumaan? Olisiko niiden geneettinen perimä  niiden kohdalla voimakkaampi jäniksen ajoa kohtaan?

Tiedon määrän lisääntyessä ensin käytännön metsästyksen kautta, myöhemmin koetoiminnan käynnistyttyä myös sieltä saatavan tiedon kautta, alkaa eri linjojen ominaisuudet ja osaaminen pikuhiljaa kirkastua kasvattajille. Yhdistelmien suunniteluun tulee lisää oikeaa tietoa, myös tämän osa-alueen päätösten tueksi. Osa kasvattajista osaa valita varmempia ja parempia jänisbeagleja yhdistelmiinsä. Vaikka tuollainen pentu myytäisiin kauristihentymäalueille, ne eivät koidu siellä ongelmaksi, vaan ne joko itse jättävät tai ne on pienellä opastuksella mahdollista saamaan pois tuosta ei toivotusta asiasta.

Vastaavasti tulisi olemaan kasvattajia, joiden omanakin intohimona on kauriin metsästys ja he pyrkisivät sitä puolta todennäköisesti kehittämään. Heille piensorkkien kaataminen jo ensimmäisenä kautena olisi iso meriitti, ei miinusasia, kun he miettivät kumppania seuraavaan pentue yhdistelmäänsä. Beaglen ostajat oppisivat myös tekemään valintoja sen mukaan, kummissa kokeissa ja millaisessa metsästyksessä valinnan kohteena olevien pentujen vanhemmat ovat olleet. Varmastikaan kukaan poronhoitoalueella asuva ei valitsisi pentua joiden vanhemmaat ovat huippusorkan ajajia!

 

Sallimalla piensorkan beaglelle ajoeläimeksi, varmistamme paremmin ja varmemmin jänistä ajavan beaglen säilymisen.

Tieto on jalostuksen kivijalka ja sille Astalan kennel perustaa jalostustoimintansa.

Vuosi 2018 on saatettu päätökseen!  Menneen vuoden muisteleminen on tänä päivänä helppoa, sillä kuvat, viestit ja tarinat tallentuvat paitsi muistiin unohtumattomina kokemuksina, myös puhelimen ja tietokoneen muistiin kauniina filminauhana, digitaalisena jalanjälkenä.

Astalan kennelin vuosi 2018 on piirtynyt mieleen tapahtumarikkaana, jännittävänä, iloisena ja hyväntuulisena, ystävien ja tuttujen ympäröimänä, yhteisesti jaettuina hetkinä ja elämyksinä, onnistumisina ja luopumisina.

Vietimme Vesan kanssa tänään ihanan iltahetken näiden muistojen parissa ja kokosimme osan niistä pieneen Uuden Vuoden tervehdykseen.

Toivotamme Sinulle Hyvää, Onnellista ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2019 yhteisen harrastuksemme parissa! Samassa he Ottivat! –meille kaikille Sydän

/merja ja vesa

Pitkä viikonloppu alkoi hienoissa tunnelmissa, kun Sippalan Arton viesti saavutti Meriläisen perheen kotisohvan! Astalan Xenja sai kolmannen sertin Rovaniemen näyttelyssä ja saavutti samalla Suomen Muotovalion arvon! Ilo koiran ja koiranomistajan puolesta on jokaisen onnistumisen kohdalla yhtä hieno kokemus ja näistä onnistumisista riittää iloa ja hyvää mieltä pitkäksi aikaa.

 

Vesa kirjoitti Beagle-lehdessä jokin aika sitten kasvattajan laatukriteereistä -kasvatustavoitteista, jotka nousevat sekä rotumääritelmästä, Kennelliiton kavattajasitoumuksesta  että kasvattajan omista, kullekin pentueelle jo jalostussuunnitelmissa asetetuista, tavoitteista, jotka nekin luonnollisesti mahtuvat kasvattajasitoumuksen ja rotumääritelmän raameihin.

 

Näyttelyt ja ajokokeet ovat kasvatajalle juuri näitä kasvatustyön laadun mittareita ja siksipä Astalan kennelin X-pennut valitsivat isännikseen ja emännikseen aktiivisia beagleharrastajia, joiden kanssa puuhatessa koirien ominaisuudet ovat saaneet mahdollisuuden tulla esiin sekä näyttelyissä että ajokokeissa. Kiitos ihan jokaiselle. Sydän

 

So far so good -seitsemästä X-pennusta Xenja, Xanadu, Xena, Xavi, Xtra-Jymy, Xio ja Xavier ovat kaikki käyneet ajokokeissa ja saaneet palkintotuloksen. Xavier jo Käyttövalion arvonkin. Kaikki seitsemän ovat myös käyneet näyttelyissä -eikä suotta, sillä kaikki ovat sertinarvoisia. Lisäksi Xanadulla on yksi sertti ja Xavierilla kaksi. Suomen muotovalioitakin pentueesta löytyy: Xena, Xenja, Xio ja Xavi ja  Xio on lisäksi Ruotsin muotovalio. 

 

Kaiken koirailoittelun keskellä saatiin viikonloppuna toinekin syy täytekakkukahveille, sillä perheen kuopus, ihmispentu -Matias, taiteilijanimeltään Mutku, soi YleX:llä viikonloppuna "Ja Sit Sä Lähditki” -biisillään. 

 

Hyvää Vappua kaikille!

Viime viikonloppuna pääsin minäkin piipahtamaan Norjan rannikolla, kun Xena sovitti juoksunsa sopivasti työkalenterin tyhjiin päiviiin! Matkaa Trondheimiin on jokunen kilometri, mutta hyvässä seurassa ja päämäärä mielessä kilometrit taittuivat joutuisaan ja lähtöpäivän iltana, 16 tunnin reissaamisen jälkeen, ajelimme tunneleiden läpi vuorten ympäröimään, ihastuttavaan Trondheimin kaupunkiin.

Aamusella laittelimme viestiä Martinille, Xenan tulevan sulhon isännälle, ja sovimme treffit vuoren huipulle, mihin perheen uusi koti oli valmistumassa. Muutaman mutkan ja jyrkänteen jälkeen löysimme autolle turvallisen pysähdyspaikan ja pikkukiipeilyn jälkeen yhytimme Martinin ja Casperin, joka odotti ilmeisen innokkaana Suomineidon tapaamista.

"Luonto ei odota" -tätä Vesan mantraa olen kuunnellut jo lähes kolme vuosikymmentä ja niin se vain piti paikkansa tälläkin kertaa!  Pikkukisailun ja leikin jälkeen saimme huokaista helpotuksesta -Xena ja Casper oivalsivat, miksi tänne oli tultu ja se näytti sopivan molemmille vallan mainiosti!

Sunnuntaisin Norja hiljenee -kaupat ovat kiinni ja ulkoilevia perheitä, lenkkeilijöitä, purjehtijoita ja vaeltajia näkyi vuonojen laitamilla ja vuoren rinteillä. Me nautimme Xenan kanssa pitkistä lenkeistä rauhallisessa kaupungissa ja kuljimme maisemia ihastellen pitkin rantabulevardeja ja vuonojen ympäröimiä laitureita.

Maanantaiaamuna piipahdimme Martinin anoppilassa, missä Casper otti Xenan vastaan iloisesti häntäänsä heilutellen. Aamutervehdyksen jälkeen suuntasimme auton keulan kohti Årea, Doroteaa, Lyckselea, Piteåta, Kalixia, Haaparantaa, Oulua, Liminkaa, Kalajokea ja kotlyläämme Ruotsaloa, missä aamun sarastaessa kömmimme unipuulle pohtien jälleen kerran lähes yhteen ääneen "Olipa reissu, mutta kyllä kannatti!"

 

Uusimmat kommentit

27.02 | 08:46

Erinomainen kannanotto joka sisältää vahvan kasvattajanäkökulman.

...
02.01 | 09:56

Jyrki Virta Riimimäestä päivää.Olisin kiinnostunut hankkiin pennun teiltä.

...
22.07 | 20:35

empä vielä osaa sanoa mitään, mutta katotaan tulevaisuudassa...
Tyytyväinen oon ollut edellisiin....

...
01.03 | 11:44

Totta- muutos on huimaa. Heinäk. viimeisenä päivänä pentu kotiin ja tammi-helmikuu jo meni täysin "putkeen" Meinaa vauhtisokeus yllättää.

...