Eilen se sitten kajahti, metsä nimittäin, kun soturityttö-Xena otti ylös ihan oman jäniksen. Voi sitä pikkupennun intoa, riemua ja kiihkeyttä, minkä tuore jäniksen haju sen vaistoissa herätti. Eipä
harmittanut yhtään ne lukuisat syyskuun aikaset aamuheräämiset, kun ennen töihin lähtöä istuskelin kannon nokassa ja totuttelin Xenaa metsäkoiran elämään. Kannatti ja kannattaa edelleen -tänään
pidettiin välipäivä, mutta huomenna uudelleen - hide and seek - etsijänä Xena:)