Eipä arvanneet tyttöset aamulla, mihin tutut aamupuuhat heidät kuljettavat! Eväsleipien pakkaus, kahvin porina, teepannun hyrinä, termoskannujen kolahtelu ja repun pakkaus puoli kuuden aikaan aamulla enteilivät vauhdikasta
metsäpäivää ja muutaman viikon tauon jälkeen koirat olivat enemmän kuin valmiita hyppäämään auton perälle ja sieltä tuttuun tapaan pupujahtiin, vaan kuinkas kävikään
Peräluukun auettua ei näkynyt metsää, ei tutkapantoja eikä nuotiopuitakaan ja hieman kyllä ihmetytti emännän
vaatetuskin, mutta toisaalta -ympärillä näkyi valtavasti koiria ja hajuja oli kyllä ihan riittämiin, joten kukapa tietää, mitä tästä vielä seuraisi
Ja seurasihan siitä -ulkotilat vaihtuivat sisätiloiksi ja ihmis- ja koiramäärä senkun kasvoi, talutin vaihtui upouudeksi Rescoksi ja emäntä kehui taukoamatta -ei siis hätää
-tätähän on treenattu ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, luvassa on herkkupaloja ja paljon!
Kevään ensimmäinen ja MInin ihan ensimmäinen näyttelyreissu sujui mallikaasti ja kotiin
tuomisina oli jos jonkinlaisia ruusukkeita. Isosisko, Soturityttö Xena, yhtä näyttelykertaa kokeneempi, esiintyi sekin hienosti ja kisasi siskoaan vastaan iloisesti häntää heilutellen.
Parasta reisussa oli tietenkin yhdessä
matkaaminen ja sukulaisten kohtaaminen -Yesmin, Xio ja Xenja olivat nekin vaihtaneet metsäpuuhat näyttelyhommiin ja yhdessä vaiheessa kehää kierettiin yhdessä siskojen ja velipojankin kanssa. Hyvältä me näytettiin
yhdessä -saatiin siitäkin joku ruusuke ja muistinko mainita, makupaloja
Nyt ollaan
taas kotona ja metsäänkin päästiin -taluttimessa tosin, mutta tuoksuu se pupu siinäkin -on se vain aika vahva tuo meidän emäntä ja on sillä kova ääni!