Astalankennel

Hej på er alla, jag heter Mini -Astalan Yötuuli

Viikonloppuna matkailtiin isännän ja emännän kanssa Ruotsinmaalle ja tehtiinkin se oikein pitkän kaavan mukaan, kun matkan varrelle sattui toinen toistaan kutsuvampia kahvipaikkoja koirakamujen herkkupöytien äärelle. Edellisen illan puunaukset, kynnenleikkuut ja harjaukset enteilivät herkullista viikonloppua ja reppuunkin pakattiin termospullojen sijaan makupalapusseja, Furminaatori ja ne ihan superhentoiset taluttimet, joten matkan tarkoitus oli Xenalle ja mulle aika selvä, kun perjantai-aamuna hyppäsimme auton perälle

-Nuo taluttimet me muuten Xenan kanssa vielä jonain päivänä tempaistaan poikki naureskellen, kun emännän tarkkaavaisuus herpaantuu -pari kertaa on saatukin jo hyvä meteli aikaiseksi!

Haaparannan kautta ajeltiin naapurimaahan ja tutut maisemat vilahtelivat ohi matkaa taittaessa. Piteåssa majoituttiin aika huippmaisemiin mahtavien golfkenttien äärelle ja siellä meidät kyllä valjastettiin vähän tukevimpiin varusteisiin, sen verran hyvät hajut tarttuivat kuonoon, kun auton ovia raoteltiin.

Koiranäyttelyyn oltiin siis matkalla -kaikkien rotujenkin vielä ja ihan ulkomaille asti, joten pitkääkin pitemmän, pupuntuoksuisen ja golfpallojen virkistämän aamulenkin jälkeen oltiin edustuskelpoisia ulkomaan tuomarin arvosteltavaksi.

Näyttelypaikalle ajeltiin kauniin Sjulnäsin kylän läpi ja aivan kylän keskellä, koulukeskuksen pihamalla oli koira poikineen ja suomalaista ja ruotsalaista haukuntaa kuului joka puolelta.  Meille on Xenan kanssa opetettu ihan pennusta asti, että tällaisissa paikoissa pitää osata käyttäytyä kauniisti ja turha haukkuminen on kuulemma ihan hölmöä —lieköhän tuo meidän emäntä vähän tiukkapipoinen -joskus ollaan sitäkin mietitty! 

Entäpä meidän isäntä sitten -sillä on kyllä ulkomaillakin pokkaa herättää huomiota ihan nolostumiseen asti -ihan joka kerta, ainakin meistä tuntuu siltä! Nytkin se päätti pistää näyttelyluettelot uusiksi, kun se haukansilmillään havaitsi Xenan tiedoissa virheen. Oli siinä tädeillä päät pyörällä ja luettelot rullalla, kun se esitteli kiivaasti meidän workingsertifikaatteja näyttelyrumban keskellä hyörivälle Stinalle ja Signelle. -Sattuuhan niitä -näppäilyvirheitä meinaan ja hyvähän ne on korjata, kun sertejä ollaan jahtaamassa!

Hyvin se jahti sitten tapahtumarikkaan päivän päätteeksi onnistuikin vaikka emäntä olikin vähän huolissaan kuumasta auringonpaisteesta, pitkästä odottelusta ja ehkä ihan vähän siitäkin, miten tuo isäntä minua taluttaa, me kun oltiin siskon kanssa yhtä aikaa kehässä. Hyvin talutti, paremmin kuin emäntä, ainakin se jotain sellaista näyttelyn jälkeen höpötti, kun kiinnitteli sertiruusuketta selkäreppuunsa. Kyllä se emäntäkin osaa -vierekkäin me  Xenan kanssa siellä seisottiin, ykkösenä ja kakkosena ja yhdessä iloittiin hyvästä reissusta!