Astalankennel

Keväinen Trondheim lumosi kauneudellaan!

Viime viikonloppuna pääsin minäkin piipahtamaan Norjan rannikolla, kun Xena sovitti juoksunsa sopivasti työkalenterin tyhjiin päiviiin! Matkaa Trondheimiin on jokunen kilometri, mutta hyvässä seurassa ja päämäärä mielessä kilometrit taittuivat joutuisaan ja lähtöpäivän iltana, 16 tunnin reissaamisen jälkeen, ajelimme tunneleiden läpi vuorten ympäröimään, ihastuttavaan Trondheimin kaupunkiin.

Aamusella laittelimme viestiä Martinille, Xenan tulevan sulhon isännälle, ja sovimme treffit vuoren huipulle, mihin perheen uusi koti oli valmistumassa. Muutaman mutkan ja jyrkänteen jälkeen löysimme autolle turvallisen pysähdyspaikan ja pikkukiipeilyn jälkeen yhytimme Martinin ja Casperin, joka odotti ilmeisen innokkaana Suomineidon tapaamista.

"Luonto ei odota" -tätä Vesan mantraa olen kuunnellut jo lähes kolme vuosikymmentä ja niin se vain piti paikkansa tälläkin kertaa!  Pikkukisailun ja leikin jälkeen saimme huokaista helpotuksesta -Xena ja Casper oivalsivat, miksi tänne oli tultu ja se näytti sopivan molemmille vallan mainiosti!

Sunnuntaisin Norja hiljenee -kaupat ovat kiinni ja ulkoilevia perheitä, lenkkeilijöitä, purjehtijoita ja vaeltajia näkyi vuonojen laitamilla ja vuoren rinteillä. Me nautimme Xenan kanssa pitkistä lenkeistä rauhallisessa kaupungissa ja kuljimme maisemia ihastellen pitkin rantabulevardeja ja vuonojen ympäröimiä laitureita.

Maanantaiaamuna piipahdimme Martinin anoppilassa, missä Casper otti Xenan vastaan iloisesti häntäänsä heilutellen. Aamutervehdyksen jälkeen suuntasimme auton keulan kohti Årea, Doroteaa, Lyckselea, Piteåta, Kalixia, Haaparantaa, Oulua, Liminkaa, Kalajokea ja kotlyläämme Ruotsaloa, missä aamun sarastaessa kömmimme unipuulle pohtien jälleen kerran lähes yhteen ääneen "Olipa reissu, mutta kyllä kannatti!"