Astalankennel

Astalan kennel luottaa jalostuksessa tietoon

Astalan kennel luottaa tietoon perustuvaan jalostukseen ja sen rotua parantavaan voimaan 

 

Kauriinmetsästyksen salliminen beaglellä kuohuttaa tällä hetkellä beagleyhteisöä kiihkeästi ja kiihkeys tuntuu lisääntyvän, kun asian päätöspäivä lähenee. Osa vastustaa ja osa kannattaa. Moni miettii asiaa tunnepohjalla ja omien tarpeiden kautta. Nurinkurista on vain se, että ne, jotka haluavat pitää beaglen puhtaasti jänistä ajavana rotuna, toimivat voimakkaasti omaa ideologiaansa vastaan halullaan kieltää kauriin beageltä. Joko he eivät usko nykyiseen vallalla olevaan jalostuskäsitykseen tai kiihkeydessään eivät ymmärrä toimivansa itseään ja rotua vastaan.

 

Lähtökohta koko asiaan on, että beagle ei ymmärrä itse, mitä laki sanoo beaglen ja kauriin suhteesta. Tämä ymmärrys pitää olla koiran omistajan, mutta ennen kaikkea  beagleja jalostavan kasvattajan tiedossa.

 

Koko beaglejalostus perustuu tietoon ja tiedon ymmärtämiseen, sen oikeaan analysointiin ja lopulta soveltamiseen käytännössä. Jos meiltä puuttuu joltain jalostuksella tavoiteltavan ominaisuuden osa-alueelta tieto, jalostamme enemmän sattuman ja toiveiden varassa.

 

Jenni ja kaimapoika Vesa ovat juuri sellaisia asiaan innostuneesti ja suurella intohimolla suhtautuvia beaglerodun jalostajia, joita tämä rotu tarvitsee. Astalan kennel arvostaa ja nostaa hattua heidän työlleen rodun eteen. Heillä on kasvatustyön perustana erinomainen käyttövalio -beaglenarttu, jolle on valinnan ja hyvän harkinnan kautta haettu sopivinta urosta, jolla saadaan aikaan onnistunut pentue. Pentueen sukutaulu on upea! Siellä on jäniskokeessa käyttövalioituneita begleja useita sukupolvia, samoin ajovoittajakävijöitä ruuhkaksi asti. Arvokkainta jalostustietoa on myös sieltä löytyvät useat kultaisella käyttökoirien periyttäjäpalkinnolla varustetut beaglet. Ainut tieto, mikä heiltä puuttui päätöstä tehdessä johtuu Suomen tämänhetkisestä laista. Koska piensorkat  on beaglelle kielletty ajoeläin, heillä ei voi olla tietoa eri yksilöiden geneettisestä kiinnostuksesta tuohon Suomessa kiellettyyn lajistoon. Näin he, kuten kaikki muutkin suomalaiset kasvattajat, ovat tämän asian suhteen täysin ilman totuuteen perustuvaa tietoa.

Sattuman kautta tässä tapauksessa saatiin pieni ripaus tietoa. Yksi pennuista meni Ruotsiin ja osallistui siellä Pohjoismaiden ensimmäisiin sorkka-ajon mestaruusajokokeeseen. Klövvilts SM- 2018. Onnittelut Jennille ja Vesalle kasvatin mestaruudesta. Suomalainen, erinomaisen beaglejalostuksen tuote, voitti Ruotsin mestaruuden sorkan ajossa.

 

Mitä voimme tästä  oppia ja ymmärtää. Suomalaisessa beaglekannassa on yksilöitä, joiden sorkanajotaipumukset vaihtelevat voimakkaasti. On niitä beagleja, jotka ovat geneettisesti menettäneet kiinnostuksen sorkkaeläimen ajoon ja siitä siirrytään portaattomasti kohti niitä yksilöitä, joilla kiinnostus sorkkaan on jopa voimakkaampi kuin jäniksen ajoon. Mistä voimme tietää tulevien jalostusyksilöiden kiinnostuksen voimakkuuden sorkkaan tai jänikseen? Emme nykyisen lain aikana oikeastaan mistään.

 

Jos jalostukseen harkittu yksilö sattuu asumaan alueella, missä pikkusorkan esiintyminen on harvaa tai ne puuttuvat kokonaan, luulemme, ettei se niitä aja, eikä ne sitä kiinnosta. Se ei koskaan ole kokeessa ajanut sorkkaa, koska ne ovat puuttuneet kaikista sen koemaastosta. Innokkaana metsästyskoirana se on tyytynyt sen toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, jänikseen. Taitavana ajurina ja innokkaana metsästyskoirana siitä on kehittynyt myös käyttövalio. Eriomaisena käyttövaliona se saa astuttavaksi narttuja, joiden kasvattajien tärkein tavoite on huippujänisajureiden kasvattaminen. Kaikki ovat auttamatoman tietämättömiä molempien  päässä liikuvasta kiinnostuksesta sorkkaa kohtaan. Kun sille on tuotu käyttövalionarttu kumppaniksi, puhutaan huippuyhdistelmästä ja sitähän se onkin.

Ongelmia tulee vasta silloin, kun pentu myydään jäniksenmetsästäjälle aluelle, jossa on kauris- ja peuratihentymiä. Tämä beagle ei suostu vaihtamaan sorkkia jänikseen koiran omistajan suurista ponnisteluista huolimatta. Kasvattaja erehtyy syyttämään omistajaa laiskaksi ja huonoksi kouluttajaksi. Eihän kumpikaan vanhemmista aja sorkkaa, lisäksi ne ovat käyttövalion arvoisia jänisajureita. Lisää pontta kasvattajalle antaa se, että pentueen viisi muuta yksilöä eivät myöskään hänen tietonsa mukaan aja sorkkaa.  Totuudelta piiloon jää se, että nuo viisi ovat kaikki alueilla, joissa sorkkaa ei ole muutamia yksilöitä useampia. Koska sorkan ajattaminen on laissa kiellettyä, ne kerrat, kun nämä viisi muuta ovat sorkkaan törmäneet ja niitä kiihkeästi ajaneet, jätettään mielellään kertomatta. Kasvattajan kysyessä omistaja vielä vähättelee upeita kaurisajoja, ettei hän tule samaistetuksi siihen laiskaan ja huonoon kouluttajaan, joka ei saanut koiraansa sorkkavapaaksi. Todellisuudessa myös ne ajavat sorkkaa aina siihen törmätessä, mutta, kun kanta on harva, sitä myös tapahtuu harvoin. Näiden esimerkkitapauksen viiden pennun omistajien tuskaa lisää vielä se, että heidän kavereillaan on samanikäisiä  pentuja eri yhdistelmistä ja nekin ajoivat nuorempana sorkkaa, mutta omistajat saivat sen aika helposti karsittua niiltä pois –olivat siis hyviä kouluttaja. Onko kuitenkin todennäköisempää, ettei heidän beagleinsa vietti ollut geneettisesti niin voimakas sorkan ajoa kohtaan, vaan muutamilla oikeilla toimenpiteillä ne suostuivat niiden ajosta luopumaan? Olisiko niiden geneettinen perimä  niiden kohdalla voimakkaampi jäniksen ajoa kohtaan?

Tiedon määrän lisääntyessä ensin käytännön metsästyksen kautta, myöhemmin koetoiminnan käynnistyttyä myös sieltä saatavan tiedon kautta, alkaa eri linjojen ominaisuudet ja osaaminen pikuhiljaa kirkastua kasvattajille. Yhdistelmien suunniteluun tulee lisää oikeaa tietoa, myös tämän osa-alueen päätösten tueksi. Osa kasvattajista osaa valita varmempia ja parempia jänisbeagleja yhdistelmiinsä. Vaikka tuollainen pentu myytäisiin kauristihentymäalueille, ne eivät koidu siellä ongelmaksi, vaan ne joko itse jättävät tai ne on pienellä opastuksella mahdollista saamaan pois tuosta ei toivotusta asiasta.

Vastaavasti tulisi olemaan kasvattajia, joiden omanakin intohimona on kauriin metsästys ja he pyrkisivät sitä puolta todennäköisesti kehittämään. Heille piensorkkien kaataminen jo ensimmäisenä kautena olisi iso meriitti, ei miinusasia, kun he miettivät kumppania seuraavaan pentue yhdistelmäänsä. Beaglen ostajat oppisivat myös tekemään valintoja sen mukaan, kummissa kokeissa ja millaisessa metsästyksessä valinnan kohteena olevien pentujen vanhemmat ovat olleet. Varmastikaan kukaan poronhoitoalueella asuva ei valitsisi pentua joiden vanhemmaat ovat huippusorkan ajajia!

 

Sallimalla piensorkan beaglelle ajoeläimeksi, varmistamme paremmin ja varmemmin jänistä ajavan beaglen säilymisen.

Tieto on jalostuksen kivijalka ja sille Astalan kennel perustaa jalostustoimintansa.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Arto Sippala | Vastaa 27.02.2019 08.46

Erinomainen kannanotto joka sisältää vahvan kasvattajanäkökulman.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

27.02 | 08:46

Erinomainen kannanotto joka sisältää vahvan kasvattajanäkökulman.

...
02.01 | 09:56

Jyrki Virta Riimimäestä päivää.Olisin kiinnostunut hankkiin pennun teiltä.

...
22.07 | 20:35

empä vielä osaa sanoa mitään, mutta katotaan tulevaisuudassa...
Tyytyväinen oon ollut edellisiin....

...
01.03 | 11:44

Totta- muutos on huimaa. Heinäk. viimeisenä päivänä pentu kotiin ja tammi-helmikuu jo meni täysin "putkeen" Meinaa vauhtisokeus yllättää.

...
Tykkäät tästä sivusta