Englanti Peterborough 2019

Beaglematkoilla on myös aikaa yhteisille illanistujaisille hyvän ruuan äärellä.

Perinteitä kunnioittaen

Teksti V&M Meriläinen

Kuvat Team Astalan kennel

”Welcome to the 131st Peterborough Royal Foxhound Show and Lycetts Festival of Hunting. We continue to develop and improve the Show whilst remaining aware of the history and tradition of the event.” Näillä, yli vuosisadan mittaisen tapahtuman historiaa kunnioittavilla sanoilla, kutsui Peterboroughin kuninkaallisen kettukoirayhdistyksen sihteeri, Jeremy Staples, osallistujat mukaan tapahtumaan, jossa metsästys näyttäytyy sille kuuluvassa arvossa.

 

Beaglerodun kotimaa on Englanti ja beaglejalostuksella ja -kasvatuksella on siellä pitkät perinteet. Ajuebeaglemetsästys ja ajuebeaglet kuuluvat omaan kennelorganisaatioon ja tässä tapahtumassa seurasimme festivaalin runsaasta tarjonnasta erityisesti ajuebeaglekehän tapahtumia. Peterboroughin näyttely on metsästyskoirien päänäyttely, jossa menestymisen on suuri kunnia ajuekennelille. Juuri tästä syystä tapahtumassa pääseekin näkemään yhdellä kertaa Englannin ajuekenneleiden parhaimmistoa.

 

Englantiin suuntautuneilla metsästysmatkoilla olemme tutustuneet useisiin ajuekennelien omistajiin ja koirien valmentajin eli mastereihin. Beaglekehän laidalla tapasimmekin Dummer -kennelin masterin, Stephen Duckmantonin ja yllätykseksemme kuulimme hetken kuluttua kehäkuulutuksen, jossa toivotettiin suomalaisvieraat tervetulleiksi ja kehotettiin yleisöä keskustelemaan kanssamme suomalaisesta beaglemetsästyksestä. Yleisö noudattikin kiitettävästi  kuuluttajan kehotusta, sillä saimme kaikki vastailla kiinnostuneiden metsästysharrastajien kysymyksiin päivän aikana.

 

Jutellessamme Stephenin kanssa, seuraamme liittyi Matthew Higgs, jonka omistaman kennelin kasvatit, Southearts Emly ja Southearts Cracker, tulivat Suomeen 2000-luvun alkupuolella. Emly tuli Astalan kennelin omistukseen ja Cracker Highways Kennelliin, Viljasen Marietten jalostuspohjaa laajentamaan.

 

Ajuebeaglenäyttely poikkeaa merkittävästi meidän näyttelykäytänteistä. Jo pelkästään koiria tässä näyttelyssä oli esillä yli 100 ja yleisö viihtyi kehän reunalla koko kuuden tunnin beaglekehän ajan. Katetut katsomot oli sijoitettu kehän vastakkaisille puolille ja toisessa päädyssä oli pöytiä ja heinäpaaleja lisäkatsomona.  Kehässä oli koiria arvostelemassa kaksi tuomaria samanaikaisesti ja he käyttivät runsaasti aikaa koirien ja koirakkojen arvosteluun auringosta ja helteestä huolimatta. Tuomarit nauttivat suurta arvostusta kehässä ja englantilaiseen perinteeseen kuuluu tuomarien tervehtiminen hattua nostamalla. Kehässä koirien esittäjät olivat pukeutuneet metsästysasuihin, joita koristivat kennelin värit ja mukana koiran ohjaajalla oli yleensä kaksi apulaista, jotka auttoivat koirien kiinniottamisessa. Ajuekehässä koirat esitettiin vapaina, sillä arvostelussa yhtenä tärkeänä arvostelukohteena on koiran liikkeiden ja temperamentin arvostelu. Koiran ohjaajan tehtävänä oli saada koira juoksemaan kehässä niin, että sen liike tuli mahdollisimman hyvin esille ja näimmekin monia upeasti liikkuvia beagleja päivän aikana. Kehän keskellä oli muutaman neliön kokoinen alusta, johon koiranohjaaja pysäytti koiran sen rakenteen tarkempaa arvostelua varten. Tässäkin koira esitettiin vapaana, apuna seisottamisessa käytettiin herkkupaloja, joiden avulla koirat saatiin pysymään paikalla.

 

Koirat esitettiin kahdeksassa eri luokassa –karkeasti jaottelimme luokat nuoriin koiriin, jotka eivät ole vielä aloittaneet metsästystä ajueessa, koiriin, jotka ovat aktiiviajuekäytössä ja jalostuskoiriin. Kiinnostavaa oli myös seurata kehässä kahden koiran ja neljän koiran esittämistä yhtä aikaa. Stephenin mukaan juuri näissä luokissa (couple & two couples) menestyminen kertoo jalostustyön onnistumisesta. Kustakin luokasta sijoitettiin neljä koiraa ja koirakkoa ja päivän päätteeksi tuomarit valitsivat ROP- ja VSP –koirat, jotka Malisen Anneli oli kehää tarkasti seuratessaan rankannut päivän aikana omiksi suosikeiksi. Ihmekkös tuo, sillä Maliskan kennelin jalostustyö pohjaa vahvasti myös ajuetaustaisiin koiriin.

 

Päivä beaglekehän äärellä oli meille kaikille hieno kokemus, josta riitti puhetta koko junamatkan Lontooseen ja vielä moneksi päiväksi senkin jälkeen. Keskustelut ja kokemusten jakaminen olivat tälläkin matkalla innostavia ja saimme varmasti kaikki uusia näkökulmia kukin omaan beagleharrastukseemme. Toisenlaiset tavat ja tapa harrastaa beaglellä lisäävät avarakatseisuutta ja ymmärrystä beagleen laajemminkin. Myös tämä reissu avasi beaglen historiaa ja kehitystä Suomessa käytössä olevaan beagleen ja monta palaa loksahti taas ajatuksissa kohdalleen.

 

Kiitos hienolle matkaseuralle Hennalle, Nikolle, Annelille, Monalle, Topille ja Seijalle!